Mistä kaikki sai alkunsa?

 Tässä kertomus miten ajauduin takaisin analogisen filmikuvaamisen ja pimiötyöskentelyn pariin.

Olen kuvannut aikoinaan filmille jonkin verran ja pimiön ainakin nähnyt. Digikameroiden saapuessa ostin ensimmäisen digikameran 2008. Digiähky alkoi painamaan päälle 2014 talvella. 32 vuoden IT-ura painoi myös hartioilla, joten IT-ura tuli myös tiensä päähän muutaman vuoden kuluttua burnoutin myötä.

Pitkään mietin mitä sitä tekisi, kun valokuvaaminen on kuitenkin ollut mieluisa harrastus pitkään. Digikameralla tulee kuvattua liikaa paljon kaikkea turhaa tauhkaa, joka täyttää vain kovalevyn. Valtaosa kuvista on merkityksettömiä. Olen kuvannut kaikenlaista fiiliksellä. Joskus muinoin tuli käytyä studiokuvauksen kurssi, mutta tällaisten tekemällä tehtyjen kuvien kuvaaminen ei kiinnostanut. En ole muutenkaan kovin kiinnostunut tekemään asioita pelkän oppikirjan mukaisesti. Jos et testaa “omia juttuja”, niin moni asia jää kokematta ja teet sitä samaa mitä kaikki muut. Tähän sisältyy kuvien käsittely jne. teen kuvat itselleni. Jos joku muu saa myös kuvistani iloa, niin hyvä niin. Blogissa on kuvia, joissa horisontti ei ole suorassa, mustissa ei ole ketään kotona, ylivalottuneita jne. ne on vaan kuvia, joista on oppinut jotain.  Jokainen kuva on kuva ja kertoo jotain jostain. Oli kuva sitten millainen hyvänsä, tai käsitelty miten tahansa. Turha ruikuttaa, jos toisen ottama kuva omasta mielestä paska, jos sillä on kuvaajalle jotain merkitystä.

Mutta kuitenkin, valokuvaus jatkui, kun sain jostain päähäni sen, että palaan muinaisteknologiaan. Pöydällä lojui vanha Yashica M- kamera, josta sain idean tarkistaa netistä tarjontaa. Jas- kamerakaupasta(www.jaskamerakauppa.fi) löytyi sopivasti hyvässä kunnossa oleva Yashica Mat-124. Toisesta kaupasta filmiä. Samalla tuli tilattua tarvittavat purkit ja kemikaalit, että voi kehittää filmit itse. Kaupallinen kehitys ei ollut missään vaiheessa edes vaihtoehto. Yashica M- kamera on lähes toimiva, mutta sillä tulee liikaa kuvia. Heti alusta lähtien oli selvää, että keskiformaatin kamerat ovat oikea valinta, joten kuvailut kinofilmiä syövällä Yashica M-kameralla jäivät yhden rullan testailuihin. Kamera toimii, mutta tarkennusrengas on niin jumissa, että sillä ei kuvata kuin maisemia.

Taivasta ja koivuja Yashica Matin etsimessä. Etsimeen totutteluun meni hetki, johtuen siitä, että etsimessä näkyvä kuva on peilikuva. Kuvan päälle saa nappia painamalla suurennuslasin, jonka avustuksella tarkentaminen on helpompaa.

Filmiksi valikoitui Ilfordin FP4+(125/120) filmiä. Yashicassa käytetään 120 filmiä, jolla saa 6×6 ruudun kokoisia kuvia kaksitoista kappaletta.

Patersonin kehitystankki + muuta asiaan liittyvää purkkia ja mittaa. Kemikaaleiksi valikoitui Oneshot R09(rodinal) ja kiinnitteeksi Ilfordin rapid fixeriä.

 
 

Tällä hetkellä(2020 marraskuu) kuvaan pääasiassa Belca Belfoca 6×9 ruutua tekevällä ~70 vuotta vanhalla täysin manuaalisella paljekameralla. Nettiin päätyvät kuvat skannaan Canonin Canoscan 9000F Mark II skannerilla, joka ei oikein jaksa skannata kinofilmiä, joten kuvat ovat suttuisia. Keskiformaatin negat skannaantuvat kohtuullisesti. Pyrin kuitenkin tekemään vedokset(mv/lith/bromoil) kaikista kuvista, joista pidän. Tämä johtuu siitä, että filmiltä paperille vedostettaessa välissä ei ole mitään digitaalitauhkaa muuttamassa lopputulosta. Varsinkin lith- ja bromoil- tekniikoilla tehdyt kuvat ovat ainutlaatuisia. Et pysty tekemään kahta samanlaista mitenkään.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *