Hippikommuuni

Heräsin kerran hippikommuunin olohuoneesta, miettien pienen hetken, missä omat jäseneni olivat. Päälläni ja ympärillä makasi miehiä ja naisia. Kaveri oli työntänyt huoneen ainoasta sängystä paikan “omistajan” lattialle ja nukkui hänen naisen vieressä. Omistaja heräsi ja kysyi naiseltaan, että ootsä löytäny uuden poikaystävän ja nauroi perään.

Löysin lopulta raajani muiden alta ja kompuroin keittiöön, missä rastapäinen kaveri tarjosi minulle mikrossa lämmitettävää makkaraa. Makkara oli syötävää ja kysyin häneltä mistä näitä saa. Sain vastaukseksi, “Ei mitään tietoa, löysin tämän raitiovaunun lattialta.” Olimme lähdössä pois talosta, mutta ystävälläni oli jano ja hän halusi vettä mukaan.

Kommuunista ei löytynyt muita pulloja, kuin viinapulloja, joten kaveri täytti tyhjän viinapullon vedellä. Vaapuimme lähellä olevalle bussipysäkille, missä oli sopivasti bussi parkissa. Maksoimme matkamme ja siirryimme takapenkille. Kaveri kaivoi Leijona viinapullon taskusta ja otti pullosta huikan. Bussikuski syöksyi rakettina paikalle todeten, että hänen vuorolla ei viinaa juoda. “Poistukaa välittömästi!” Käsky kaikui tyhjän bussin käytävällä.

Kaveri kaivoi pullon taskusta, sanoi kuljettajalle, että Jeesus muutti veden viiniksi, mutta Jeesukset jäivät tuohon siniseen taloon. Tämä jäi jäi muuttamatta viinaksi. Kuski otti pullon kaverin kädestä, nuuhkien kasvot punaisina pullonsuuta, todeten lopuksi, että vettä se on, eikä viinaa. Kuski tempoi ison mahansa liikkelle kohti kajuuttaansa. Matka jatkui kohti uusia seikkailuja. Vielä tänä päivänäkään ei ole varmuutta siitä, miten jouduimme hippien sekaan.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *