Jokainen hetki on ainutlaatuinen

17x24cm lith vedos. Mural by a French artist Hopare.

Tapahtui kauan aikaa sitten tai ei tapahtunut, mutta aurinko paistoi kuitenkin vielä aika korkealta, lämmittäen ihoa, vaikka syksy lähestyi vauhdilla.

Istuimme rannan tuntumassa lojuvan tukin päällä. Takana oleva jyrkkä rinne oli täynnä mäntyjä. Aallot ovat vieneet merta lähimpänä olevien puiden juurten ympärillä olleen maan mukanaan. Juurakot törröttävät paljaana pitkin rantaa.

Takana polulla juoksi mies, joka melkein kompastui juureen ja kirosi ääneen. Ostimme aikaisemmin läheiseltä jäätelökioskilta jäätelöt. Ystäväni söi jäätelön ylhäältä alas. Itse nakersin suklaakuorrutuksen ja jäätelön tikun ympäriltä, päästäkseni käsiksi jäätelön sisällä tikun ympärillä olevaan suklaapötköön, jonka söin viimeisenä.

— Täällä ei ole roskalaatikoita missään, ystäväni sanoi.
—  Kauempana on yksi roskalaatikko, totesin.

Kävelin muutaman kymmenen metrin päässä olevalle roskalaatikolle. Palattuani ystäväni seisoi veden äärellä, heitellen mereen pieniä litteitä kiviä. Hän ei onnistu leipien heittämisessä. Juuri lähdin näyttämään hänelle mallia leipien heittämisessä, ystäväni unohti kivet ja leivät.

— Lähdetkö uimaan, hän kysyi.
— Ei minulla ole uimahousuja mukana, sanoin.
— Tämä hetki ei tule tapahtumaan uudestaan.
— Miten niin ei tule tapahtumaan. Tulemme huomenna uudestaan, ostetaan jäätelöt, tullaan tänne, niin sitten se on tapahtuu uudestaan, sanoin.
— Etkö ymmärrä hetken ainutlaatuisuutta. Tämä hetki ei tule tapahtumaan koskaan uudestaan samalla tavalla. Emme tule syömään jäätelöitä samalla tavalla. Emme voi istua tukilla samalla tavalla. Emme puhua samoja juttuja. En pystyisi heittämään samoja kiviä mereen. Aallot eivät olisi samanlaisia. Aurinko kulkee eri rataa. Linnut laulavat eri laulut. Kaikki olisi aivan muuta kuin nyt. Elä hetkessä ja tee siitä ainutlaatuinen, et voi peruuttaa takaisin, etkä elää tätä päivää huomenna uudestaan. Se mitä teemme nyt, muuttuu menneisyydeksi, joka lukitaan muistoihin. On muistoja, jotka muuttuvat sumuksi, ja niitä jotka nostavat sinut huonolla hetkellä ylös, saaden hymyn kasvoillesi. Jos voit tehdä jotakin mukavaa, älä jätä sitä tekemättä, ystäväni sanoi.

Tämän sanottuaan hän juoksi vaatteet päällä mereen, hyppäsi muutaman askeleen jälkeen vatsalleen veteen. Vesi pärskähti ilmaan ystäväni kadotessa pinnan alle. Hetken kuluttua hän nousi seisomaan ja heilautti edessä märkänä roikkuvat pitkät hiukset taakse. Hiukset olivat hetken, kuin pään päällä auki oleva viuhka. Hiuksista lensi vettä kaaressa taivaalle helminauhana. Ystäväni käveli minua kohti. Märät suolaisen meriveden kasvoille liimaamat hiukset kimalsivat auringossa.

— Lähdetkö tekemään lähtemättömiä muistoja kanssani, hän kysyi.

Ystäväni otti kädestäni kiinni.

— Tuletko mukaan?
— No, en mitään menetä, totesin.

Lähes myöntävän vastauksen jälkeen ystäväni kiskoi minut mukaansa. Hän olisi todennäköisesti kiskonut joka tapauksessa, vähintään kastellut minut. Mereen juostessani tunsin pitkästä aikaa eläväni, viileän veden roiskuessa jaloista kasvoilleni. Askeleet muuttuivat pehmeiksi veden poistuessa kengistä askeleen osuessa pohjaan. Tylsä toimistossa istuminen oli muuttunut hetkessä jäätelöreissusta uimareissuksi. Ilman uimahousuja, vaihtovaatteita tai edes pyyhettä. Seisoimme kasvotusten vyötäröä myöten vedessä. Roiskimme vettä toistemme päälle. Maistoin suolaisen veden suussani ja tunsin poltteen silmissä.

— Odota hetki, minulla meni jotain silmiin, sanoin.

Räpsyttelin silmiä ja yritin pyyhkiä silmät märkään t-paidan hihaan. Näön palauduttua ystäväni seisoo edelleen edessäni. Aurinko paistoi sivusta, luoden ohueen puuvillapaitaan varjoja, jotka riisuivat paidan pois hänen päältään. Katsoin paidan verhoamia maisemia, veden liristessä vaatteista mereen. Ystäväni huomasi vaeltelevan katseeni.

— Etkö ole ennen rintoja nähnyt, hän kysyi. — Onko sinulla kylmä, vastasin.
— Miten niin?
— Kätesi ovat kananlihalla ja nännisi nöpöttävät terhakkaina paidan läpi, sanoin.
— Minä sinulle nännit näytän.
— Älä ainakaan täällä uimarannalla, joku voi pahoittaa mielensä, sanoin..

Tarina jatkuu ehkä…

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *