Ratapihalla

Veturinkuljettaja on laskeutunut tikkaita alas viimeisen kerran kauan aikaa sitten. Istun hetken höyryveturin ohjaamossa. Ikkunoiden kehyksien takana loistaa uusi ostoshelvetti. Ohjaamo on täynnä rikottuja metallisia mittareita ja hanikoita, joilla aikanaan oli tarkoituksensa. Tulipesän aukko huutaa apua. Haaveilen ohjaamossa loimottavasta kuumuudesta, kärystä, tuulen suhinasta ja kiskojen kolinasta. Kuvittelen edessäni sivuikkunasta puoliksi ulkona roikkuvan nokisen veturinkuljettajan, joka nykäisee narusta elämää veturin pilliin. Kukaan ei lapioi enää koksia tulipesään. Kenenkään ei tarvitse katsoa eteen päin. Pillin vihellys on vaiennut. Rauta ruostuu ratapihalla. 

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *